Fleksopaino on kohopainomenetelmä, jossa painolaattana käytetään joustavaa materiaalia. Se oli alussa hyvinkin karkea painomenetelmä, mutta on kehittynyt kumileimasimista eri matriaaleista tehtyihin painolaattoihin. Sillä voi painaa moniin eri materiaaleihin kuten metalli- ja muovipinnoille. Painopinta voi olla sileää, karheaa, päällystettyä tai päällystämätöntä.
Fleksopainomenetelmää kutsuttiin aluksi aniliinipainatukseksi siinä käytettyjen painovärien sisältämän aniliinin mukaan. 1950- luvulla sitä alettiin kutsua flekso nimellä. 1940- luvulla painossa alettiin käyttää sileiden tilojen sijasta anilox– teloja, joiden pinta on täynnä pieniä rasterikuppeja. 1980-90- luvuilla fleksopainamista kehitettiin mm. raakelin käytöllä, joka tasoittaa värimäärän anilox- telalla sekä vesipohjaisten ja ultraviolettivalon avulla kuivuvien painovärien kehittämisellä.
70- luvulla käyttöön otettiin fotopolymeerilaatat, jonka myötä kumilaattojen käyttö alkoi hiipua. Fotopolymeerilaatan painopinta valmistetaan fotokemiallisesti. Sitä valmistettaessa kopiointi tapahtuu negatiiviselta filmiltä painoaihiota vasten valottaen UV-valolla. Levyn valoa saaneet alueet kovettuvat ja huuhdottaessa ne jäävät paikoilleen.
Fleksopainossa olevia hyötyjä on monenlaisten painomateriaalien lisäksi suuri nopeus, nopea aloittaminen ja oikean värimäärän saanti.
Rausku 